EUROOPPA

Lauri Alhojärvi

Filosofian maisteri alue- ja kulttuurintutkimuksen Eurooppa-linjalta

Feministisen puolueen puoluesihteeri

Venäjän brutaali hyökkäys Ukrainaan on syystäkin nostanut tunteet pintaan. NATO-jäsenhakemuksen ratifiointia jännitetään, kalustoa lähetetään ja (ukrainalaiset) pakolaiset toivotetaan tervetulleiksi. Venäjän koetaan hyökänneen koko Eurooppaa vastaan. Mutta mitä tällä Euroopalla tarkoitetaan? Tässä kirjoituksessa pyrin purkamaan Euroopan käsitettä.

Eurooppa ei ole maantieteellinen alue; mantereen nimi on Euraasia. Usein manner halutaan kuitenkin jakaa kahteen maanosaan. Kielitoimiston sanakirjassa maanosa on ”selvärajainen maapallon mannerosa”. Miten nämä ”selvät rajat” ovat muodostuneet?

Kreikkalaiset maantieteilijät olivat mahdollisesti ensimmäisiä, jotka tekivät eron Aasian ja Euroopan välille. Heidän maantieteellinen rajansa kulki vaihtelevasti Phasis-jokea (nyk. Rioni) tai Tanais-jokea (nyk. Don) pitkin. Ruotsalainen von Strahlenberg siirsi vuonna 1725 rajan idemmäs, Volgalle. Volgaa seuraamalla hän yhdisti uuteen rajaan myös Uralvuoret. Tämäkään raja ei kuitenkaan ole pysynyt muuttumattomana, vaan Euroopan rajoja on siirrelty moneen otteeseen kulloinkin vallitsevan poliittisen näkemyksen mukaan.

Yleisesti raja vedetään nykyään idässä Uralvuoriin ja kaakossa Bosporinsalmeen. Useimmiten tämä nk. maantieteellinen raja joutuu kuitenkin tekemään koukkauksen, jotta mukaan Eurooppaan saadaan Georgia, Armenia ja Azerbaidžan, joista Georgia jätti juuri jäsenhakemuksen Euroopan unionille. (Vuonna 2008 Georgian ei selvästikään katsottu kuuluvan Eurooppaan tarpeeksi, koska tuolloin Venäjän imperialistiset toimet eivät herättäneet EU-jäsenmaissa suurempaa vastustusta.) EU-jäsenvaltio Kyproksen kohdalla täytyy tehdä vielä hankalampi koukkaus, mikäli haluaa ylläpitää illuusiota maantieteellisistä rajoista. Hämmennystä aiheuttaa myös Kyproksen turkkilaisten hallitseman osan sijoittaminen. Kuuluuko se muun Kyproksen tavoin Eurooppaan vaiko ympäröivän Turkin tavoin Aasiaan?

Tieteen vastaus Eurooppa-kysymykseen on selvä: maantieteellistä Eurooppaa ei ole olemassa, vaan rajat ovat poliittisia ja kulttuurisia konstruktioita, kuten valtioidenkin rajat. Maantieteellisiä muodostelmia käytetään vain oman poliittisen näkemyksen perusteluna ja oikeutuksena. Kysymys kuuluukin: miksi Euroopan ja Aasian välille halutaan vetää raja?

”Kuvitellut yhteisöt” on käsite, jota Benedict Anderson muotoili samannimisessä kirjassaan erotuksena luonnollisista yhteisöistä. Luonnollisissa yhteisöissä jäsenet tuntevat Andersonin mukaan toisensa henkilökohtaisesti. Kuvitellut yhteisöt ovat aivan yhtä todellisia, mutta koska yhteisön jäsenet eivät tunne toisiaan, heitä yhdistää suoran siteen sijaan kuvitelma yhtenäisyydestä. Tätä kuvitelmaa ylläpidetään symbolien avulla. Symboleista selkeimpiä ovat valtioiden liput ja kansallishymnit.

Ei ole sattumaa, että Euroopan unionille on laadittu lippu ja valittu hymni. Näiden symbolien avulla jäsenvaltioiden asukkaista on tarkoitus muodostaa kuviteltu yhteisö nationalismin ja riitojen kitkemiseksi. Eurooppalaisen identiteetin muodostaminen on EU:n julkilausuttu tavoite.

Identiteettiä pohti mm. Stuart Hall. Hänen mukaansa identiteetti ei ole mikään tietty sisäsyntyinen ja määrätty ominaisuus, vaan ihminen poimii ”kulttuurisesta supermarketista” sopivaksi katsomiaan palasia identiteettinsä rakentamiseksi. Esimerkiksi Suomen lipun, eurooppalaisuuden tai työväenluokkaisuuden ottaminen rakennusaineeksi ei ole sisäsyntyistä vaan valinta.

Identiteetin rakentamisessa on tuotteiden poimimisen lisäksi aivan yhtä paljon kyse siitä, mitä jättää hyllyyn. Hegel teoretisoi minuutta toiseuden käsitteen avulla. Hänen mukaansa käsitys itsestä edellyttää tämän ”itsen” erottamista toisista ihmisistä. Kuuluessamme joukkoon haluamme samalla erottautua siitä. Poliitikkopiireissä olen myös muusikko ja muusikkopiireissä poliitikko.

Edward Said laajensi kirjassaan Orientalismi toiseuden käsitteen koskemaan yksilöiden lisäksi yhteisöjä. Myös yhteisö tarvitsee ”toista” identiteettinsä rakentamiseksi. Orientalismi on eurooppalaisen identiteetin rakennuspalikka, jonka avulla luodaan kuva ”toisesta”. Termillä tarkoitetaan niin hyväntahtoista romantisointia kuin kolonialismin oikeuttavaa näkemystä takapajuisista kulttuureista.

Juuri orientalismista on kyse silloin, kun löysästi viitataan ”eurooppalaisiin arvoihin”. Ne tarvitsevat vastakohtaa. Rohkenen kuitenkin väittää, että minulla on enemmän yhteistä arvomaailmaa Irakin alueella asuvan vasemmistolaisen kurdin kuin Viktor Orbánin kanssa. Olenhan valinnut kansainvälisen työväenluokan yhdeksi identiteettini rakennuspalikoista.