Anniinan Rovaniemen-vuokrakaksion keittiön lattialla maatessa, lokakuussa 2021, alkoi meidän matkamme pariskuntana. Meidän molempien ensimmäinen parisuhde naisen kanssa. Ensitapaamisemme oli kuukautta aiemmin, spontaanisti viikko Tinder-matchauksen jälkeen Ruotsin Norrbottenissa, jossa Nadja asuu. Nuo ensimmäiset treffit kestivät koko viikonlopun ja siitä asiat etenivätkin luonnostaan, nopeaan tahtiin. Puolisen vuotta ensitapaamisen jälkeen Anniina muutti Nadjan luokse Pohjois-Ruotsiin, ihanaan retrounelmaan kuin suoraan 60-luvulta. Vuoden 2023 alussa puhalsivat taas uudet muutoksen tuulet Anniinan muuttaessa työn perässä Espooseen. Nadja ja kaksi romanialaista rescue-koiraamme Luna ja Vilppu muuttavat perässä kun Nadjan työ sen sallii, eli kesällä 2023.
Samalla tavalla melkoisen spontaanisti ja matalalla kynnyksellä perustimme yhteisen Homorummuttajat-tilimme Instagramiin keväällä 2022. Tili kertoo meidän tavallisesta, arkisesta elämästämme, johon kuuluu vegeruokaa, vintagea, koiramme, kulttuurijuttuja, paljon naurua ja myös itkua sekä ystäviä jotka ovat meidän valittu perheemme. Halusimme alustan, jolla toteuttaa luovuutta arjessa, joka ei muuten juuri anna sille mahdollisuutta. Kaikkein eniten halusimme kuitenkin omaa arkeamme jakamalla lisätä sateenkaariparien representaatiota somessa, ja sitä kautta nimenomaan normalisoida sateenkaariparien elämää. Tuoda esiin sitä miten sekin on ihan yhtälailla tavallista ja arkista, toisaalta samalla erityistä ja monipuolista, kuin kaikkien ihmisten elämä. Olemme tehneet linjauksen, että emme muokkaa julkaisemiamme kuvia laisinkaan, koska koemme tärkeäksi näyttää elämäämme juuri sellaisena kuin se on. Kauneus syntyy juuri siitä arjen rosoisuudesta. Haluamme olla samaistuttavia ja lisätä myös arkielämän representaatiota, ilman filttereitä.
On uskomattoman ihanaa, miten viime vuosina somessa on syntynyt yhä useampia, ja erityisesti yhä erilaisempia sateenkaarevien ihmisten elämästä kertovia tilejä. Representaatio on niin äärettömän tärkeää. Koemme, että aikaisemmin sateenkaarevien ihmisten elämästä on maalattu harmillisen yksipuolista kuvaa. Edelleen mediassa tuodaan useimmiten esiin hyvin samantyyppistä tarinaa sateenkaarevista ihmisistä. Sen vaikutusta ei saa aliarvioida, sillä media tarjoaa niin tärkeää peilaamispintaa esimerkiksi seksuaalisuuttaan pohtiville. Jos median kuvasto on yksipuolista, on samaistumispinnan löytäminen oman identiteetin pohtimisen avuksi hyvin vaikeaa, ja mahdollista vain harvalle. Erityisesti Nadja on kokenut omaa seksuaalisuuttaan ja identiteettiään pohtiessa todella tärkeäksi ja lohdulliseksi sen peilauspinnan mitä sateenkaarisome on tarjonnut, kun mediasta muuten sitä ei useimmiten ole löytynyt. Somen kautta on ollut esimerkiksi helpottavaa sisäistää vielä entistä syvemmin se, että vaikka on sateenkaareva tai vaikka on sateenkaarisuhteessa, ei silti tarvitse muuttua muuten yhtään erilaiseksi kuin mitä jo on. Sateenkaarevia ihmisiä on aivan yhtälailla kaikenlaisia.
Emme ole juuri kohdanneet suoranaista syrjintää seksuaalisen suuntautumisemme vuoksi muiden toimesta - toki mikroaggressioita melkoisestikin. Suurin syrjinnän kokemus seksuaalisen suuntautumisen takia on lähtenyt omasta sisäistetystä homofobiasta. Sisäistetty homofobia on taas puolestaan pitkälti muodostunut siitä kuvasta, mitä yhteiskunta on meille luonut sateenkaarevista ihmisistä ja sateenkaarevien ihmisten oikeuksista. Samalla siis sisäistetty homofobia kuvastaa tietyllä tavalla sitä, miten yhteiskunnassa edelleen nähdään sateenkaarevat ihmiset ja heidän elämänsä ja -oikeutensa. Sateenkaarevien ihmisten oikeuksissa on edelleen hurjasti parannettavaa. Kaikenlainen negatiivinen suhtautuminen näiden oikeuksien edistämiseen yhteiskunnassa tuntuu tietyllä tavalla henkilökohtaiselta, ja lisää entisestään sisäistetyn homofobian määrää. Omasta sisäistetystä homofobiasta kumpuava syrjinnän kokemus näkyy joka kerta esimerkiksi uusia ihmisiä kohdatessa. Uskallanko kertoa että seurustelen naisen kanssa? Pitääkö minun taas korjata, että ei, silloin kun puhun puolisosta niin en tarkoita poikaystävää vaan tyttöystävää? Kaiken tämän taustalla suurin pelko on se, että jos kertoo tai korjaa, muuttaako se toisen ihmisen käsitystä itsestä erilaiseksi kuin jos antaisi hänen ajatella että on heterosuhteessa.
Pohdiskelemme paljon yhteiskunnallisia asioita ja meillä on vahvoja mielipiteitä. Emme ole tähän asti kuitenkaan kokeneet, että meillä riittäisi voimavarat aktivismiin sen päällimmäisessä merkityksessä. Muu elämä vie tällä hetkellä niin paljon energiaa. Koemme kuitenkin, että representaation lisääminen on itsessään jonkinlaista aktivismia. Vaikuttaa voi niin monin tavoin. Ihanimmalta tuntuvat ne kommentit, joissa ihmiset kertovat samaistuneensa johonkin jakamaamme asiaan, tai jossa ihmiset kiittävät meitä siitä, että jaamme arkielämäämme aidolla otteella. Toivomme kuitenkin, että tulevaisuudessa elämä näyttäisi sellaiselta, että energiaa riittäisi myös aktivismiin suuremmalla teholla, sillä meillä on valtava palo edistää ihmisoikeuksia ja taistella syrjintää vastaan. Siihen asti kuitenkin homorummuttelemme menemään arkielämäämme jakamalla ja nautimme siitä kotoisasta ja turvallisesta sateenkaarikuplasta, joka someen on muodostunut.
- Anniina ja Nadja
Anniina
Nadja